ADHD ja tunteet
Tunne-elämän haasteet OVAT iso ja merkittävä osa ADHD:ta. Itselleni henkilökohtaisesti just nää tunne-elämään liittyvät haasteet on se merkittävin ja kuormittavin piirre, joihin alunperin lähdin hakemaan apua. Oon lukenut myös, että näin on monen muunkin ADHD-henkilön kohdalla.
ADHD:n nykyiset diagnosointikriteerit eivät pidä sisällään mainintaa ADHD:n tunnepuolesta. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että tutkijat ja ammattilaiset eivät näkis tunteiden liittyvän ADHD:hen: kyllä tunnepuoli on tunnistettu olevan iso osa ADHD:ta. Se miksi tunteisiin liittyviä haasteita ei oo kirjattu diagnostisiin kriteereihin johtunee siitä, että niitä on haastavampaa tutkia, koska tunteiden mittaamiseen ei oikeen oo olemassa päteviä menetelmiä.
Miten tunne-elämän haasteet ilmenevät ADHD-aikuisen arjessa?
Tunne-elämän haasteet on siis melko tavallisia kaikille ADHD-oireisille aikuisille. Tunteet, mitä ADHD-henkilöt kokevat ovat ihan samoja kuin mitä nenteilläkin ( = neurotyypillisillä) on. Eroja syntyy siinä, kuinka voimakkaasti tunteita koetaan, miten niitä osataan tunnistaa ja ilmaista.
Vaikea selittää, mutta koitan avata tätä hieman: harvoin reagoin pelkästään siihen asiaan, mistä suutun, vaan päässäni pyörii samaan aikaan monet muut ajatukset, jotka saavat tunteeni kuumenemaan. Otetaanpa esimerkiksi avopuolison pöydälle jättämät kahvinpurut, joista yksi aamu hermostuin, suutuin, RÄJÄHDIN eli ylireagoin. En kumminkaan suuttunut nimenomaan sotkusta, vaan pääni veti jo kierroksia ja omia johtopäätöksiä siitä, että avopuoliso ei kunnioita minua ja haluani pitää kämppä siistinä, ei kunnioita, että siivoan siellä jne. Eli jostain pääni veti johtopäätöksen, että kahvipurut pöydällä oli henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan. Aikaisemmin olisin jäänyt vellomaan pahaan oloon, koska ajattelin suuttuneeni kahvinpuruista ja eihän kukaan aikuinen saa raivareita, jos toinen on vähän sotkenut.
Miten tunne-elämän haasteet ilmenevät ADHD-aikuisen arjessa?
Tunne-elämän haasteet on siis melko tavallisia kaikille ADHD-oireisille aikuisille. Tunteet, mitä ADHD-henkilöt kokevat ovat ihan samoja kuin mitä nenteilläkin ( = neurotyypillisillä) on. Eroja syntyy siinä, kuinka voimakkaasti tunteita koetaan, miten niitä osataan tunnistaa ja ilmaista.
Tunne-elämän vaikeudet voivat näyttäytyä esim:
- Voimakkaat mielialan vaihtelut
- Voimakkaat tunnereaktiot (henkilö saattaa suutua helposti tai reaktio voi olla liian voimakas tilanteeseen nähden)
- Vaikeus ymmärtää toisten ihmisten sanatonta viestintää (henkilö voi esimerkiksi tulkita toisen kehonkieltä, äänensävyä, ilmeitä ym. väärin)
- Tunteiden ymmärtämisen ja ilmaisun vaikeudet (vaikeus ymmärtää omia ja toisten tunteita, omien tunteiden ilmaisussa haasteita)
- Stressiherkkyys
- Heikko itsetunto, jonka seurauksena saatat tulkita tilanteita ja toisten ihmisten aikeita itsesi kannalta negatiivisesti
(Lista mukailtu teoksesta: Maarit Virta & Anita Salakari 2018. ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0)
Tunteiden säätelyhäiriö
Usein puhutaan, että ADHD-henkilöillä ilmenee tunteiden kokemisen suhteen säätelyhäiriöitä (emotional dysregulation). Tunteiden säätely on henkilön kykyä vaikuttaa siihen mitä hän tuntee, kuinka voimakkaasti ja pitkään hän tunnetta kokee. Tunteiden säätelyssä haasteet voivat olla:
1) tunteiden liian vähäinen säätely, jolloin henkilö kokee voimakkaita negatiivisia tunteita ja reagoi usein tilanteeseen nähden liian voimakkaasti.
2) tunteiden liiallinen säätely, jolloin pyritään peittämään tunteita liikaa eikä näytetä aitoja tunteita. Henkilö voi vaikuttaa estyneeltä, välinpitämättömältä tai kylmältä.
Apua tunteiden säätelyyn
Tunteita voi säädellä eri tavoin, tavat voivat kuitenkin olla joko pidemmän päälle toimivia tai haitallisia (esim. tunteiden kieltäminen, päihteet). Olis tärkeää löytää itselle toimivat, terveet tavat käsitellä omia tunteitaan ja oppia säätelemään niitä.
Koen itse vieläkin paljon haasteita tunne-elämän puolella, mutta jotain toimivia keinoja olen löytänyt. Koen kehittyneeni erityisesti siinä, että en jää enää vellomaan "negatiivisiin" tunteisiin niin pitkiksi ajoiksi. Eli seuraavat vinkit tulevat omasta kokemuksestani.
1. ITSETUNTEMUS on kaiken perusta! Jo ADHD-diagnoosin saaminen on edistänyt itsetuntemustani, minkä myötä olen saanut sanastoa, jolla kuvailla itseäni, toimintaani ja tunteitani. Olen myös muutoin opetellut itseäni uudestaan, minkä myötä myös tunne-elämään olen saanut helpotusta. Tämän myötä olen päässyt eroon valtavista häpeän tunteista, joita olen tuntenut ihan vain olemisesta oma itseni. Sen myötä myös itsetuntoni on parantunut, mikä myös vähentää ylireagointia (yleensä).
On hyvä myös puhua näistä haasteista läheisten kanssa, mikä lisää sitten toisen ymmärrystä. ADHD-henkilön tunnereaktiot voivat poikea nentin reaktioista sen verta, että toisen voi olla vaikeaa ymmärtää ADHD-oireiden tunteita tai reaktioita. Avoin keskustelu auttaa!
2. LÄÄKKEET! ADHD-lääkkeet vähentävät melua päässäni ja näin ollen minun on helpompi jäsentää sitä, mitä ajattelen. Ikään kuin jokin piuha mun päässä ois pidentynyt eikä tilanteet mene enää niin, että ÄRSYKE > REAKTIO (,joka oli yleensä räjähdys) vaan ÄRSYKE > AJATUS > REAKTIO (,joka on lääkkeen kanssa paljon hillitympi ja usein tilanteeseen sopiva).
Vaikea selittää, mutta koitan avata tätä hieman: harvoin reagoin pelkästään siihen asiaan, mistä suutun, vaan päässäni pyörii samaan aikaan monet muut ajatukset, jotka saavat tunteeni kuumenemaan. Otetaanpa esimerkiksi avopuolison pöydälle jättämät kahvinpurut, joista yksi aamu hermostuin, suutuin, RÄJÄHDIN eli ylireagoin. En kumminkaan suuttunut nimenomaan sotkusta, vaan pääni veti jo kierroksia ja omia johtopäätöksiä siitä, että avopuoliso ei kunnioita minua ja haluani pitää kämppä siistinä, ei kunnioita, että siivoan siellä jne. Eli jostain pääni veti johtopäätöksen, että kahvipurut pöydällä oli henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan. Aikaisemmin olisin jäänyt vellomaan pahaan oloon, koska ajattelin suuttuneeni kahvinpuruista ja eihän kukaan aikuinen saa raivareita, jos toinen on vähän sotkenut.
3. HYVÄKSYN KAIKKI TUNTEET, enkä koita syrjäyttää "negatiivisia" tunteita. Aiemmin koitin tukahduttaa esim. ahdistuksen, koska tiesin että siitä voi seurata jokin voimakas reaktio. No tämähän johti siihen, että ahdistus kasvoi ja reaktio tuli lopulta ulos vielä voimakkaampana. Nykyään pyrin toteamaan "minua ahdistaa ja se on ok!", koitan selvitellä rauhassa mahdollista syytä ahdistukselle. Jos löydän syyn, pyrin hoitamaan sen, ja näin pääsemään ahdistuksen tunteesta eroon.
4. ARMOLLISUUS! Opettelen olemaan itseäni kohtaan armollisempi. Kyllä sitä vielä tulee soimattua itseään turhan ankarasti, mutta vähitellen pyrin hyväksymään itseäni virheineni ja opettelen olemaan myötätuntoisempi itselleni.
Nämä eivät oo ainoita keinoja eivätkä välttämättä kaikille sopivia. Suosittelen ottaman laajemmin selvää ja kokeilemaan ja soveltamaan eri keinoja, jotta löytää just ittelle ne parhaimmat! (Esim. Maarit Virta & Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0 tarjoaa erittäin hyviä käytännön tekniikoita tunteiden säätelyyn.)
Kommentit
Lähetä kommentti